Naapurimaan uutisten inspiroimana

Blogini ei ole ollut olemassa vielä viikkoakaan, mutta ahkeria seuraajia on kertynyt jo yli 200 katselukerran verran. Kiitos ja halaus teille kaikille!
Tarve purkaa ajatuksia ja mietteitä on todellakin suuri.
On ihan pakko lainata erästä seuraamaani kirjoittajaa:

"Lapsettomuus on aivan liian raskas taakka yksin kannettavaksi. Ystävät ja mies osasivat toki kantaa osansa murheesta, mutta jokaista lapsettomuuden ja epäonnistumisten tunnetta hekään eivät täysin ymmärtäneet. Enkä kaikkea heille kertonutkaan. Lapsettoman naisen katkeruus, kateus ja epätoivo voivat olla pahimmillaan niin raadollisia, että hävettää."

Nuo mustimmat hetket ovat kyllä minullakin muistissa, kenties vielä edessäkin, mutta kerta kerralta ajatus hoidon aloittamisesta on helpompi ja helpompi. Sitä jotenkin tietää jo, mitä on tulossa. Toivo ja epätoivo tietysti vaihtelevat ja tunteet jylläävät mahan samalla paisuessa hirviölääkkeiden (mieheni käyttämä nimitys, hih) aiheuttamasta turvotuksesta.
Myös katkeruus ja kateus ovat toki välillä olleet minunkin vierainani. Olkoon jokainen mitä mieltä tahansa, mutta minusta nämä tunteet ovat ihan oikeutettuja kunhan eivät mene yli.
Tilanne, jolle kukaan ei mahda mitään, ei kuitenkaan katkeruudella tai kateudella miksikään muutu eikä toisten onni suinkaan ole meiltä pois.
Näine mietteineni olen aidosti iloinen Ruotsin kuninkaallisesta raskausuutisesta.
Hyvää vointia, Vickan!