Vastaus haasteeseen ja ajatuksia myötätunnosta

Tälläkin kertaa tulossa kuvaton postaus, sorry about that!!

Aloitetaan sillä, että Epe oli jo aikoja sitten heittänyt minulle haasteen, jossa tulee kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään. En nyt nimeä ketään erityisesti; kaikki saavat tarttua tähän.
Tässäpä näitä nyt sitten tulisi:

* En voi sietää penkkiurheilua.
* Ainakin omasta mielestäni osaan hyvin vetää rajan siihen, että juoruilu (jos sellaista jossain muodossa harrastan) ei ylitä tiettyä sopimatonta tasoa.
* Olen aina ollut "äitin tyttö".
* Rakastan junalla matkustamista, koska se on hyvää aikaa lukea, ajatella ja katsella maisemia. Parasta on jos vieressä ei istu ketään.
* Toisaalta, tykkään myös tutustua erilaisiin ihmisiin ja nautin siitä jos ventovieraan kanssa syntyy hyvä keskustelu (esim. junassa).
* Uskovainen? Olen ja en. Ehkäpä jotenkin etsin kantaani asiaan. Kaipaisin ehkä ainakin jotain hieman menevämpää ja rennompaa meininkiä kuin tuolla meidän luterilaisella puolella on tarjolla.
* Olen soittanut ennustajalle.
* Olen joskus aikoinaan kirjoittanut blogia koirani näkökulmasta.

Ihana syysloma takana, mutta tämä loman jälkeinen viikko onkin taas mennyt saikulla mitä ilmeisimmin mykoplasmabakteerin seurassa. Onneksi elämä alkaa jo vähitellen voittaa, ja antibiootit tuntuvat kuitenkin tepsivän. Sanaleikkejä rakastavana voisin sanoa, että myötätunto on selvästi tämän viikon the sana.
Kuinka niin? Varsin paljon sairastavana en kaipaisi yhtään ylimääräistä stressiä siitä tunteesta, että poissaoloja työstä (ja sairauksia) pitäisi jotenkin kamalasti vatvoa, järjestellä ja selitellä. On tietenkin ihmisiä, jotka ymmärtävät ja ihmisiä, jotka eivät. Suurista suurin kiitos noille ymmärtäjille!
En osaa sanoa, mikä luo tuota selittelyn painetta, joten en siis vielä ole keksinyt keinoa, jonka avulla siitä pääsisi eroon. Välillä ihan oikeasti kaipaan niitä lapsuuden aikoja, jolloin sai huoletta sairastaa kun äiti tai isä hoiti selittelyn ja kaikki tuntuivat ymmärtäviltä ja myötätuntoisilta.
Tämä koskee mitä suurimmassa määrin myös lapsettomuushoitoja. Myötätunto on se, mitä hoitojen aikana eniten työpaikankin taholta tarvitsisi, sillä työpaikalla vietetään kuitenkin kohtalaisen paljon aikaa.
Olen ollut elämäni aikana niin monessa erilaisessa työyhteisössä, että erotan kyllä helpostikin hyvän ilmapiirin huonosta. Yksi merkki hyvästä ilmapiiristä on se, että ihmisistä ja heidän asioistaan ollaan kiinnostuneita muutenkin/laajemminkin kuin hänen työpanoksensa kannalta. Ja kas kummaa, tällä pienellä jutulla myös työtulokset ja viihtyvyys alkavat kummasti parantua.
Toinen sana, jonka nyt otan käsittelyyn, on rentous. Puhuimme tässä juuri, muistaakseni toissailtana, erään toisen tahattomasta lapsettomuudesta kärsineen kanssa. Tuossa keskustelussa tuli taas ilmi, miten hankalaa noiden käytännön asioiden järkkäily monesti on. Lääkäri kehottaa aina ottamaan mahdollisimman rennosti, mutta onko se hektisen työelämän keskellä edes käytännössä mahdollista? "Ajattele jotain muita asioita", kehotetaan, mutta sekään ei ole kovin helppoa, koska aina on mielessä jonkin lääkärikäynnin järjestely, lääkkeen ottaminen tai joku muu hoidettava juttu. 

Tällaista purppasua tällä kertaa. Tämä lienee jotain ennakoivaa ajatustyötä tulevaa hoitoa ajatellen tai mitä lie.



Voikaa hyvin,
Tinulinen

Kärsivällisyyskasvatusta

Lokakuuta jo mennään näin pitkällä, huh!
Päivät kuluvat kuin huomaamatta työn ja kaikenlaisen syystekemisen merkeissä.
Syysloman alkaminen on kuitenkin enää muutamasta tunnista kiinni, jes!
Kaikkea ihmeellistä ja ihanaa on tapahtunut esimerkiksi ajatuksia herättävän ja ihanan energiahoidon myötä. Olin todella utelias ja lähdin ilmeisesti sopivan avoimella mielellä mukaan, koska teho näyttää olleen ilmeinen. Olen ollut selvästi energisempi ja silmäoireetkin menivät ohi tavallista helpommalla. Kaikista jutuista huolimatta olo on tällä hetkellä jotenkin rauhallinen ja seesteinen.
Tänään oli vihdoin se käynti erikoislääkärillä naistenpuolella. Olen jo pitkään meinnannut täällä purnata, miten hankalaa näiden käytännön juttujen järjestäminen on, mutta se on varmastikin oman maksijumboharmituspäivtyksen aihe kunhan hoitorumba taas etenee tästä pidemmälle. Tällä kertaa kiitos kuuluu ihanalle pelastavalle enkelille, jonka ansiosta sain päivän vapaaksi ja pystyin lähtemään.
Mutta lääkärikäynnin selostusta nyt sitten kun kerran lapsettomuushoitoblogista on kyse. Hyviä ja huonoja uutisia siellä tuli. Jännitin kovasti, mutta onneksi lekuri oli mukava nuori nainen, joka otti asiani ihan tosissaan. Hänen mielestään mitään ihmeellistä ei löytynyt. Oudot vuotelut selittäisi se, että hoitojen ja sen aiheuttaman hormonimylläkän seurauksena lääkitys on jotenkin väärässä suhteessa tai jotain (siis siinä vaiheessa kun palataan normaalitilanteeseen). Estrogeenille minulla on kuulemma hyvä vaste, mutta keltarauhashormonin taso ei riitä pitämään vuotoa poissa. Tämän seurauksena lääkeannosta vähän muutettiin. Nyt seuraillaan vuodenvaihteeseen asti miten vaikuttaa. Monta pulloa verta otettiin myös ja kutsu sydämen ultraääneen on tulossa, niitä kun tulee minun tapauksessani seurata.
Viivytystä siis taas, mutta parempi varmistaa ihanteellisimmat mahdolliset olosuhteet kun hoitoon lähdetään. Sellaista otsikonkin julistamaa kärsivällisyyskasvatustahan tämä on, sille ei voi mitään!
Reippain mielin joka tapauksessa.
Voikaa hyvin!

Tunnustus

Blogini ensimmäinen tunnustus on tässä - kiitos Peikkolasten Kaisalle :)! Tunnustukseen kuuluu, että pitää kertoa 10 uutta asiaa itsestään, joten saamanne pitää.

1) Olen intohimoinen salmiakin ystävä.
2) Lempivuodenaikani on ehdottomasti talvi.
3) Olen tehnyt monenlaista hommaa, mutta en oikein vieläkään tiedä mitä haluan "isona" tehdä.
4) Luulin pienenä, että kaikkien lasten äitien nimi on Pirjo niinkuin oman äitini.
5) Tykkään joulusta ihan hirveästi.
6) Tykkään olla yksin, vaikka olenkin aika sosiaalinen ihminen.
7) Yksi lempikirjoistani on Pikku Prinssi.
8) Shoppailen välillä vähän liiankin mielelläni.
9) Olen ehdottoman eläinrakas.
10) En ole millään tavoin kilpailuhenkinen.

Laittaisin tämän eteenpäin Mallalle Honkasaloon ja Niinalle Tuttisoppaa-blogiin, olokeepa hyvät :)!