Tälläkin kertaa tulossa kuvaton postaus, sorry about that!!
Aloitetaan sillä, että Epe oli jo aikoja sitten heittänyt minulle haasteen, jossa tulee kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään. En nyt nimeä ketään erityisesti; kaikki saavat tarttua tähän.
Tässäpä näitä nyt sitten tulisi:
* En voi sietää penkkiurheilua.
* Ainakin omasta mielestäni osaan hyvin vetää rajan siihen, että juoruilu (jos sellaista jossain muodossa harrastan) ei ylitä tiettyä sopimatonta tasoa.
* Olen aina ollut "äitin tyttö".
* Rakastan junalla matkustamista, koska se on hyvää aikaa lukea, ajatella ja katsella maisemia. Parasta on jos vieressä ei istu ketään.
* Toisaalta, tykkään myös tutustua erilaisiin ihmisiin ja nautin siitä jos ventovieraan kanssa syntyy hyvä keskustelu (esim. junassa).
* Uskovainen? Olen ja en. Ehkäpä jotenkin etsin kantaani asiaan. Kaipaisin ehkä ainakin jotain hieman menevämpää ja rennompaa meininkiä kuin tuolla meidän luterilaisella puolella on tarjolla.
* Olen soittanut ennustajalle.
* Olen joskus aikoinaan kirjoittanut blogia koirani näkökulmasta.
Ihana syysloma takana, mutta tämä loman jälkeinen viikko onkin taas mennyt saikulla mitä ilmeisimmin mykoplasmabakteerin seurassa. Onneksi elämä alkaa jo vähitellen voittaa, ja antibiootit tuntuvat kuitenkin tepsivän. Sanaleikkejä rakastavana voisin sanoa, että myötätunto on selvästi tämän viikon the sana.
Kuinka niin? Varsin paljon sairastavana en kaipaisi yhtään ylimääräistä stressiä siitä tunteesta, että poissaoloja työstä (ja sairauksia) pitäisi jotenkin kamalasti vatvoa, järjestellä ja selitellä. On tietenkin ihmisiä, jotka ymmärtävät ja ihmisiä, jotka eivät. Suurista suurin kiitos noille ymmärtäjille!
En osaa sanoa, mikä luo tuota selittelyn painetta, joten en siis vielä ole keksinyt keinoa, jonka avulla siitä pääsisi eroon. Välillä ihan oikeasti kaipaan niitä lapsuuden aikoja, jolloin sai huoletta sairastaa kun äiti tai isä hoiti selittelyn ja kaikki tuntuivat ymmärtäviltä ja myötätuntoisilta.
Tämä koskee mitä suurimmassa määrin myös lapsettomuushoitoja. Myötätunto on se, mitä hoitojen aikana eniten työpaikankin taholta tarvitsisi, sillä työpaikalla vietetään kuitenkin kohtalaisen paljon aikaa.
Olen ollut elämäni aikana niin monessa erilaisessa työyhteisössä, että erotan kyllä helpostikin hyvän ilmapiirin huonosta. Yksi merkki hyvästä ilmapiiristä on se, että ihmisistä ja heidän asioistaan ollaan kiinnostuneita muutenkin/laajemminkin kuin hänen työpanoksensa kannalta. Ja kas kummaa, tällä pienellä jutulla myös työtulokset ja viihtyvyys alkavat kummasti parantua.
Toinen sana, jonka nyt otan käsittelyyn, on rentous. Puhuimme tässä juuri, muistaakseni toissailtana, erään toisen tahattomasta lapsettomuudesta kärsineen kanssa. Tuossa keskustelussa tuli taas ilmi, miten hankalaa noiden käytännön asioiden järkkäily monesti on. Lääkäri kehottaa aina ottamaan mahdollisimman rennosti, mutta onko se hektisen työelämän keskellä edes käytännössä mahdollista? "Ajattele jotain muita asioita", kehotetaan, mutta sekään ei ole kovin helppoa, koska aina on mielessä jonkin lääkärikäynnin järjestely, lääkkeen ottaminen tai joku muu hoidettava juttu.
Tällaista purppasua tällä kertaa. Tämä lienee jotain ennakoivaa ajatustyötä tulevaa hoitoa ajatellen tai mitä lie.
Voikaa hyvin,
Tinulinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti