Sommaren är kort.
Kesä ja hömppäpömppäromaanit alkavat olla tältä vuodelta taaksejäänyttä elämää: syksyksi se väistämättä on kääntymässä.
Se taas tarkoittaa sitä, että lukemistooni alkaa tulla entistä enemmän kaikkea vakavampaakin luettavaa. Lapsettomien yhdistyksen Simpukka-lehtiä on ahmittu jo kannesta kanteen isot pinot.
Myös kirjarintamalla pari uutta tuttavuutta on tulossa ohjelmistoon jahka edellisen lainaajan laina-aika on umpeutunut. Varauksessa on toimittaja Anna Pihlajamäen Adoptiomatka, jonka toivon herättävän ajatuksia myös siitä vaihtoehdosta. Prosessi on pitkä, ja meille tuo hoito on ensisijainen vaihtoehto ainakin tässä vaiheessa. En vain voi sille mitään, että tuntuu niin tärkeältä saada itse kokea raskaana oleminen, kantaa ja synnyttää lapsi itse.
Mutta tiedä vaikka ajatukset jossain vaiheessa muuttuisivat, varsinkin jos hoidot jatkuvat tuloksettomina. Ei adoptio suinkaan huono vaihtoehto ole.
Toinen ihanuus, jonka toivon pian saavani käsittelyyn on Heidi Tujusen uusi Kyllä minä sinua rakastan.
Runorintamalla tapahtui myös, sillä ihana ystäväni lainasi minulle Tuuli Oinosen toimittaman teoksen Helmiä simpukoista - kun lapsettomuus koskettaa.
Kyyneleitä en lupaa säästellä kun lähden hakemaan näistä uutta näkökulmaa! Raporttia sen sijaan lupaan luku-urakan edetessä.
Voikaa hyvin!
Tinulinen, joka tänään reväytti ja esiintyi julkisesti saparot päässä, hihi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti