"Llamador de Ángel"

Enkelin kutsuja


"Vanha espanjalainen legenda kertoo, että aikojen alussa, ajan aamuhämärässä, kun metsät olivat vielä nuoria, antoivat enkelit suojateilleen pienen kellon, jolla kutsua heitä tarvittaessa.
Kello oli niin pieni, että se saattoi olla koko ajan mukana ja niin suojattu, että sen ääni säilyi heleänä enkelten kuulla. 
Aina vaaran uhatessa tai tarvitessaan apua suojatin tuli heläyttää kelloaan, ja enkelit kuulisivat sen ja tulisivat auttamaan. 
Ainoa ehto oli, että kelloa ei koskaan tullut antaa kenellekään toiselle, sillä silloin sen taika katoaisi. 
Nyt aikaa on jo kulunut, ja metsät ovat jo vanhoja ja käyneet vähiin, mutta yhä enkelit kuulevat kellojen kutsun."

Ikira


Terveisiä sairaslomalta!
Tuo keltainen poliklinikkakortti on viime päivinä tullut tutuksi. Olen jo useamman vuoden kärsinyt silmäsairaudesta, joka aina aktivoituessaan vaatii erikoislääkärin hoitoa. Tilanne on onneksi jo parempi: blogipäivityksiäkin kärsii jo tehdä, ja huomenna pitäisi jo mennä töihinkin. Saikulla on ollut aika tylsää, mutta piristykseni saapui tänään ihana joskus Ikira-firman sivuilta bongaamani Enkelin kutsuja, jonka mieheni tilasi minulle "toipumislahjaksi". Tarina on niin ihana, että olen täysin ihastunut tähän kauniiseen koruun. Tämän voi tarvittaessa laittaa pitempään nauhaan tai ketjuun, jolloin sitä voi käyttää bola-korun tapaan. Vauva voi siten mahan läpi kuulla helinän ja tunnistaa sen synnyttyään. Ainoastaan tässä tapauksessa korun voi sitten myöhemmin luovuttaa omalle lapselleen. Ihana ajatus kerta kaikkiaan!

Viivytys
Nyt siis parannellaan silmät kuntoon, mikä kestää neljästä viikosta kuuteen viikkoon. Sen aikana ei voi ajatella hoitoja, koska lääkityksenä silmiin on kortisoni. Tauko siis jatkuu ainakin sen aikaa. Elättelen kuitenkin vielä toiveita, että hoitoon päästäisiin ennen joulua, vaikka nämä silmäjuttujen aiheuttamat viivästykset tuntuvatkin joka kerta tosi rankoilta. Kerran meillä oli jo lääkityksetkin aloitettu ja alkionsiirtopäivä sovittu, mutta silmäongelmat sotkivat koko jutun. Toivottavasti tällä kertaa ei tapahdu niin. Herättää kovasti ajatuksia kärsivällisyydestä ja siitä, että näissä asioissa mitään ei kuitenkaan loppupelissä voi itse päättää.
Tällaiseen epävarmuuteen ei varmasti koskaan kunnolla totu, mutta jonkin verran sentään. Onhan selvää, että munasoluja ei välttämättä saada, hedelmöitys ei välttämättä tapahdu, alkio ei välttämättä selviä sulatuksesta eikä kiinnity. Myös keskenmenon suuri riski varjostaa mahdollisen raskauden onnea tosi paljon ja pitkälle. Nämä ovat selvillä ja ajateltavissa etukäteen. Paljon vaikeampi oli sen sijaan hyväksyä sitä, että vaikkapa silmäoireet tai flunssa juuri "oikealla" hetkellä voivat pilata koko jutun.
Ihan mitä tahansa voi tulla eteen ja kaikkeen on varauduttava!

-2 kg
Laihdutusprojekti on edistynyt, vaikka sairasloman aikana olenkin leiponut pakastimen täyteen ja tehnyt hyvää ruokaa. Ei ole voinut olla koneella, ei ole voinut lukea eikä kunnolla katsoa telkkariakaan, joten tuossa siis ratkaisu tylsistymisen estämiseen. Petipotilaana ei silmän takia kuitenkaan ole tarvinnut onneksi olla. Ulkoillakin on voinut kun muistaa laittaa aurinkolasit päähän. Vähän hauskaa on ihmisillä varmasti ollut kun meikäläinen syyssateella mennä viuhtoo aurinkolasit päässä :)

Yllätyksekseni huomasin, että tällaisista sairaslomaherkuista huolimatta olen laihtunut 2 kg. Mureketta ja täytettyjä lettuja täällä on myös syntynyt.
















Tässä vielä kuva syksyinen rakkaasta ystävästäni, joka menee hurjaa vauhtia ja tykkää suunnattomasti liikkua kanssani luonnossa.
Voikaa hyvin!
Tinulinen