Haaste

Tykkään sanaleikeistä tosi paljon. Siksi en voinutkaan vastustaa Leena Lumin blogista löytämääni haastetta, jossa sain 5 sanaa selitettäväkseni. Kiitos Leena! Kuten itsekin totesit, tällaisiin ei vain voi olla tarttumatta :)
Annan siis palaa.

1) Maa
Olen juuri-ihminen ja arvostan omaa maatani, sen kulttuuria ja perinteitä ehkä enemmän kuin mitään muuta. Aika vahvasti sanottu, mutta olen vain niin suomalainen enkä muuksi muutu. Oman kulttuurin tuntemus ja arvostaminen johtavat toki siihen, että kiinnostus ja arvostus myös muita maita ja niiden erilaisia kulttuureja kohtaan on suuri.
Konkreettisesti maa on aina ollut elementtini. Härän merkeissä syntyneenä en niinkään tykkää varsinkaan vedestä, mutta maan tuntu käsissä, tuoreen mullan tai metsän tuoksu, antavat minulle voimaa ja rentoutusta ihan käsittämättömän paljon.  

2) Haave
Yksi suuri haave, oma vauva, hallitsee tällä hetkellä niin minun kuuin monen muunkin lapsettoman elämää aika tavalla. Aika moni asia tulee peilattua tätä taustaa/näkökulmaa vasten, mutta onneksi elämään mahtuu paljon muutakin.
Haaveesta tulee mieleeni myös ihan oma rauhallinen hetki kotona teekupin äärellä. Silloin haaveen synonyymiksi voisi tulla vaikka päiväuni. Silloin on mahtavaa haaveilla kaikesta ihanasta ja unohtaa tekemiset, menemiset ja vastuut. Ei ole kiire minnekään.

3) Mies
Aloitetaanpa Raamatusta. Mies on se, jonka Jumala loi ensin. Nainen sitä vastoin luotiin miehen kylkiluusta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että miehellä olisi valta alistaa naista vaan päinvastoin kunnoittaa häntä ja pitää hänestä huolta. En voi sille mitään, että kaikenlainen naisen alistaminen saa minut kerta kaikkiaan näkemään punaista.
Sana mies herättää kovasti pohdintoja perinteisistä miehen ja naisen rooleista. Toivoisin niiden näkyvän enemmän nyky-yhteiskunnassakin, kuitenkin sillä lailla hyvällä tavalla.

4) Meri
Tuo mieleeni lempikaupunkini Oulun, Helsingin ja Turun, joissa olen sitä päässyt ihailemaan. Saariston kauneus, mutta toisaalta myös meren valtava voima ovat tehneet minuun vaikutuksen myös monilla ulkomaanmatkoilla. Meren suuruus tulee parhaiten esille lentokoneesta katsellessa.
Simpukat, hiekka ja meren ääni kuulostavat rentouttavilta sanoilta. Meren äärettömyys antaa ajatuksille vauhtia ja suorastaan houkuttelee niitä lentämään jossakin rantakalliolla.

5) Uskollisuus
Ehdoton uskollisuuden perikuva on mielestäni koira. Arvostan uskollisuutta suuresti ja olen onnellinen siitä, että minulla on sekä mies että koira, joiden uskollisuuteen voin luottaa ihan täysillä.

Tässäpä nämä. Heittäkää kommentilla jos haluatte itsellenne sanoja selitettäväksi!
Voikaa hyvin!


Tinulinen

Jännitys tiivistyy...

..., sillä kävijälaskuri näyttää 1006, ja arvonta on nyt suoritettu.
Kiitos ja halaus kaikille osallistujille.
Tällä kertaa onnetar suosi HEIDIÄ!
Tuhannesti onnea!

En sitten ottanutkaan hattua vaan raahasin töihin rakkaan Mariskoolini :)

Tarkennus

Arvonta lähestyy kovaa kyytiä, mutta vielä ehtii mukaan, hopi hopi :)!
Tarkennanpa vielä hieman noita arvonnan sääntöjä.
Mukaan voi siis päästä max kahdella arvalla. Toiseksi arvaksi riittää rekisteröityminen lukijaksi, ja toisen saa kommentoimalla tätä tai palkintokuvan sisältävää postausta tyyliin "mukana", "osallistun" tms.
Onnettareksi olen pestaamassa kollegani, joka nostaa yhden nimimerkin sisältävän paperilapun hatusta.
Voittajan selvittyä annan tarvittaessa sähköpostiosoitteen, johon hän voi laittaa yhteystietonsa palkinnon saadakseen.
Reipasta alkanutta viikkoa! Voikaa hyvin!
Tinulinen

Alakaa helepottaa

Ihanan leppoisa lauantai ja aika blogin jopa toiselle päivitykselle tänään.
Kierto alkaa tällä erää olla ohi, ja olokin helpottaa sitä mukaa. Tasaisempaa tuntuisi olevan, vuoto tuli tällä kertaa niin kuin pitikin. Nyt on sitten rauhallisempi mieli lähteä tästä eteenpäin. Olokin on huimasti energisempi.
Työn kanssa alkaa myös alun jälkeen tuntua tasaisemmalta, joten voinee tästä sitten esim. marraskuun kierrosta lähteä yrittämään.
Tällainen siis suunnitelma tällä hetkellä, ja nyt vain pudotellaan painoa sinne saakka.

 <- Eilen ostin matkaan tällaisia, jotta syysflunssat ja muut eivät niin helposti iskisi. Tuolla töissä tartuntojen kanssa saa olla tosi varuillaan. Käsidesi ja käsienpesupaikka ovat ahkerassa käytössä. Keräsimme myös oppilaiden kanssa mustamarja-aronioita, joista kollegani teki mehua. Sitä sain minäkin pullollisen, ja olenkin ottanut vitamiiniannoksen joka aamu.

<- Erään miellyttävän kohtaamisen yhteydessä sain myös tällaisen kauniin oksan keittiön pöytää somistamaan. Tämä lienee parsa, mutta jos jollakin on tarkempaa tietoa, otan sellaista mielelläni vastaan. Parsako tämä siis? Mihin sitä voisi käyttää? Ajattelin istuttaa nuo punaiset marjat ulos äidin peltoon ja katsoa, nouseeko niistä myöhemmin mitään. Milloin tuo kannattaisi tehdä? Nytkö? Keväällä?

<- Tässä puolestaan tämän päivän kauppareissulta löytynyt nostalgiapläjäys. Onnistuin kuin onnistuinkin menemään karkkihyllyn ohi, hyvä minä :)!!














Jännä seurata omia ajatuskulkujaan erilaisissa tilanteissa.
Joskus ne ajatukset pakostakin hiipivät hetkeksi sinne katkeruuden puolelle. Viimeksi tämä tapahtui vanhempainillassa kun tajusin, kuinka isoa perhettä joissakin kulttuureissa pidetään niin suuressa arvossa. Yhdellä pariskunnalla saattaa olla peräti 13 lasta, useimmilla heitä on keskimäärin 10.
En minä koskaan ole mistään suurperheestä haaveillut, ja ajattelen edelleenkin, ettei toisten onni ole meiltä pois. Tajuan toki myös sen, että olosuhteet esim. ehkäisyn saralla ovat esim. Somaliassa olleet aivan eri luokkaa kuin meillä täällä Suomessa.
Tekee silti mieleni täällä vähän narista, että meillä kun ei ole sitä yhtäkään...
Tämä kulttuuriero tuo mukanaan myös melkoisen mielenkiintoisia tilanteita. Puhuimme ja opettelimme yhtenä päivänä numeroita ja iän sanomista. Minun iästäni puhuttaessa oppilaat (ja vanhemmat) olettivat automaattisesti, että olen äiti. Siinäpä sitten pala kurkussa selittelemään, että en vielä ajatellen samalla mielessäni, että kunpa olisinkin.
Kaikesta huolimatta tällainen työ on kyllä avartava ja mielenkiintoinen kokemus.

Ensi viikolla tapahtuu kaikkea jännää ja kivaa, mutta sitä ennen toivotan hyvien elokuvien täyttämää tai muuten rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Voikaa hyvin ja osallistukaa ahkerasti arvontaan :)!

Tinulinen

Rajapyykki lähestyy

Kiitos, kiitos ja kiitos!!!
Tuhannen katselukerran rajapyykki lähestyy huimaa vauhtia, ja senpä kunniaksi voit nyt laittaa arvontalipun vetämään.
Se tapahtuu liittymällä lukijakseni (ellet jo ole) ja kommentoimalla tähän postaukseen. Näin olet mukana kahdella arvalla. Arvonta tapahtuu kun tuhannen lukukerran raja ylittyy. Voit kommentoida nimimerkillä, annan voittajalle sitten tarkemmat ohjeet ja yhteystiedot palkinnon lunastamiseksi.
Hyvä palkintokin on siis tulossa. Luvassa on jotakin itse tehtyä eli söpö pannunalunen.
Kuvassa vihreä, mutta myös punaisena tuo näyttää aika kivalta :)
Sitten ei muuta kuin osallistumaan!
Voikaahan hyvin!

Tinulinen

Siivousintoa ja arvontasuunnitelmia

Löysin tällaisen aarteen jokin aika sitten tuolta kaappien kätköistä: niin ihanan retro markka-aikaan ostettu hankausneste. Eikähän tuo edes ollut miksikään mennyt. Käytän hormoneja, jotka pitävät yllä kuukautiskiertoa ja tasoittavat sitä.  Kun tällaisen pullon sattuu löytämään kuurin sopivassa vaiheessa, voi vain arvata, mitä tapahtuu: täällä meillä onkin nyt sitten puunattu lavuaarit ja pesualtaat ja kaikki muut mahdolliset.
Eikä tämä suinkaan ole ensimmäinen kerta. Tuossa kierron tietyssä vaiheessa ja varsinkin hoitojen aikana kun hormoniannokset ovat monta kertaa suurempia,  elämän ärsyttävin asia tuntuu olevan sotkuinen ja epäsiisti koti. Mielenrauhaa ei tule ennen kuin on edes vähän siivonnut. Sellaisessa mielentilassa mieskin on vain tiellä eikä osaa tehdä mitään oikein. Tiskipöydällä lojuva likainen voiveitsi tai olohuoneen nurkassa lojuvat likaiset sukat tai tai tai tai..... ärsyttävät niin paljon että huh huh. Olisi kyllä kiva joskus ihan piruuttaan kokeilla elää vähän aikaa miehen elämää, heheh :)!

Nyt täällä siis tosiaan tasoitellaan vähän tuota kiertoa ja totutellaan uuden työn tarjoamiin haasteisiin. Tuntuu ihan hassulta, että jotenkin tällä hetkellä vain odotan vuodon alkamista enkä mene vessaan ajatellen "ei, ei, ei, ei saa olla vuotoa". No, vuodon alettua se olo helpottaa, ja päästään jatkamaan tästä sitten eteenpäin.
Työn rutiini tuntuu ainakin tällä hetkellä ihan hyvältä, vaikka haastetta siinä kyllä tulee riittämään. Kuulostaa kliseeltä, mutta olen jo nyt huomannut, että pienen maahanmuuttajapojan tai -tytön hymy tai halaus voivat kummasti tehdä päivästä hyvän ja auttaa jaksamaan. Ihania tapauksia!
Tänään rupesin miettimään, miten eri tavalla heihin on (tietyssä mielessä) kuitenkin suhtauduttava kuin omaan lapseen. Kaikki yhteinen "kulttuuriperimä" puuttuu, ja vaikkapa joulujuttuja on tehtävä hyvin varovasti. No, kunhan nyt ensin saataisiin yhteisen kielen puuttumisen vaikeuttama kommunikaatio pelaamaan vähän paremmin :)

Tämmöisillä mietteillä tällä kertaa.
Minulla on tarkoitus myös pian järjestää jonkinlainen pieni arvonta tuhannen katselukerran kunniaksi, jeee! Kiitos ja kumarrus kaikille!
Voikaa hyvin!

Se pieni suuri ero

Tänään varmistui se, että hoitomme siirtyy ainakin kuukaudella eteenpäin. Uusi työ vie niin paljon energiaa ja vaatii niin sataprosenttista läsnäoloa (ainakin näin aluksi), että hoidon vieminen läpi nyt samaan aikaan ei todellakaan vaikuta hyvältä idealta. Tai sitten pitäisi olla joku hemmetin superihminen :)! Myös mies oli samaa mieltä.
Harmittaa tietysti, mutta kyllä tässä varmasti ennen joulua päästään jo tositoimiin. Kärsimätön luonteeni vain taas muistuttaa olemassaolostaan.
Kirjajuttuihin ei nyt viime päivinä ole ollut aikaa, mutta olkaa te kärsivällisiä minunkin puolestani :)!
Kirjojen sijaan kuitenkin tänään vähän toisenlaista pohdiskelua.
Olen nimittäin jo aikoja sitten päättänyt panna tänne muutamia ajatuksia miehistä ja naisista ja lapsettomuushoidoista, ja tässä sille ihan oiva paikka.
Jokaisella on oma tapansa käsitellä näitä asioita. Totta kai on niin, että naiselle tämä kaikki on fyysisesti paljon rankempaa ja vaatii muutenkin paljon enemmän. Mies ei tarvitse hirviölääkkeitä eikä operaatioita. Hänellä ei ole mielialanvaihteluja eikä mahan turvotusta (ainakaan näistä syistä, heh). Vain muutama minuutti laboratorion vessassa pornolehden kanssa riittää, ja siinä kaikki.
Olemmeko kuitenkin henkisesti samalla viivalla tämän asian kanssa? Veikkaan, että emme. Mies ei monesti kykene ymmärtämään naisen tarvetta käydä asiaa läpi puhua pälpättämällä. Puhuminen tällaisesta aiheesta lienee miehelle kuin miehelle aika vaikeaa: asioita tykätään miettiä itsekseen.
On kuitenkin aika liikuttavaa, ainakin minusta, kuinka huolehtivaiseksi mies muuttuu hoidon ollessa päällä. Kyllä löytyy herkkuja ja pitkää pinnaakin.
Tähän prosessiin ilmeisesti kuuluu, että miestä alkaa arvioida isä-näkökulmasta.Sitä miettii, millainen toinen olisi isänä.
Mutta näillä mietteillä tällä kertaa.
Voikaa hyvin!